Muutama vuosi sitten homopappisystäväni idän ortodoksisesta kirkosta otti yhteyttä Encourageen, katoliseen "entisten homojen" vanhempien ja ystävien ryhmään täällä New Yorkissa, vain nähdäkseen, mitä he tarjosivat. Myöhemmin hän hämmästyi saadessaan postissa 230 sivua ex-gay-kirjallisuutta, mukaan lukien psykiatrien artikkeleita, jotka kutsuivat homoja "sairaiksi" ja tarjosivat heille "parantumisen toivoa", lukemattomien homojen todistuksia, jotka kuvailivat kuinka Jumala muutti heitä heteroseksuaaleiksi, ja listoja monista ex-gay-ryhmistä ympäri Yhdysvaltojen, joihin ottaa yhteyttä (sellaisia nimiä kuten Courage, Desert Stream Ministries, Exodus, LIFE, Love in Action, New Creation Ministries, New Directions, Regeneration, Set Free, ja Transformation).
Tämä avasi silmäni niin, että kopioin koko pinon itselleni. Yksi sivu joka osui silmääni, oli otsikoitu "Homoseksuaalisuutta koskevia myyttejä". Se kuvasi kuinka (1) homot eivät ole syntyneet sellaisiksi, (2) homoelämä on surkeaa, (3) homoseksuaalisuus ei ole mahdollinen kristitylle, ja (4) homoseksuaalit voivat muuttua. Kaikki nämä lausumat kuulostivat minusta vinoutuneilta. Ensiksi, kasvava määrä tieteellisiä tutkimuksia viittaa siihen, että synnytystä edeltävillä (geneettisillä ja hormonaalisilla) tekijöillä saattaa olla suuri rooli seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa. Toiseksi, Herra on antanut minulle varmuuden, että Hän rakastaa minua ja hyväksyy minut homona, ja elämäni on siunattu Herrassa; ja tunnen monia muita vastaavia homokristittyjä. Kolmanneksi, näkemyksen, että Raamattu tuomitsee kaiken homoseksuaalisen käyttäytymisen, on moderni tutkimus osoittanut olevan liioiteltua ja kyseenalaista tulkintaa. Neljänneksi, Ralph Blair (Evangelicals Concerned-järjestöstä) varhaisessa raportissa ex-gay-toiminnasta, kuvasi yksityiskohtaisesti monia luopumisia (mukaan lukien johtajia) ja ryhmien lopettamisia ja kuvauksia niiden homojen sydänten särkymisestä ja epätoivosta, jotka kävivät läpi ex-gay-kokemuksen, mutta eivät koskaan nähneet mitään muutosta.
Hiljattain on ilmestynyt uusi raportti ex-gay-toiminnasta, "Anything but Straight: Unmasking the Scandals and Lies Behind the Ex-Gay Myth" (2003), jonka on kirjoittanut Washington DC:ssä toimivan Ihmisoikeuksien Kampanjan Wayne Besen. Yksi Besenin velvollisuuksia oli valvoa ex-gay-toimintaa; ja niin neljän vuoden jakson aikana hän vieraili eri ex-gay-ryhmissä salaa, oli läsnä kansallisissa konferensseissa, haastatteli monia ex-gay-johtajia, ja teki muita tutkimuksia. Tässä sekä kiinnostavassa että tärkeässä kirjassa Besen kuvaa kuinka ex-gay-toiminta alkoi ja levisi; kuinka niitä tukivat vanhan koulukunnan psykiatrit ja äärioikeistolaiset kristilliset terapeutit; ja kuinka uskonnollisen oikeiston johtajat sitten kaappasivat ne 1998 ja maksoivat kokosivun mainoksia Yhdysvaltojen suurissa sanomalehdissä, jotka näyttivät hymyileviä "entisiä homoja" ja julistivat että Jeesus Kristus voi muuttaa homoseksuaalin. Onneksi tämän kampanjan pysäytti yhtäkkiä Matthew Shepardin traaginen kuolema lokakuussa 1998, jonka jälkeen media asetti rinnakkain tämän kansijutun ja vihamieliset lainaukset Pat Robertsonilta, Gary Bauerilta, Trent Lottilta, ja muilta homofobisilta, osoittaen selvän yhteyden vihapuheen ja väkivallan välillä.
Katsaus ex-gay-liikkeen alkuun on opettavainen. Ensimmäistä ryhmää, Love in Action - "Rakkaus Toiminnassa" - (1973), sponsoroi pastori Kent Philpott Avoimen Oven kirkosta Sausalitossa (lahden yli San Franciskosta). Vaikka hän uskoi, että rukous voisi muuttaa homoseksuaalit, sisäpiiriläiset myöhemmin osoittivat, että kuusi homoa, joiden hän mainosti suositussa kirjassaan "The Third Sex" (Kolmas sukupuoli) kääntyneen heteroseksuaaleiksi, olivat itseasiassa tunteneet pastorin ainoastaan vajaan kuukauden ennen kuin hän kirjoitti kirjansa; ja, kuten ilmeni, he olivat kaikkea muuta kuin muuttuneita. (Myöhemmin LA muutettiin eräänlaiseksi ohjelmoinnin purkamiskeskukseksi nuorille homoille Memfisissä, missä he asuvat ja osallistuvat rukoussessioihin ja käyttäytymisen muokkaustunneille, ja elävät jatkuvan valvonnan alla.) Melodylandin Kristillisessä Keskuksessa Anaheimissä "entiset homoseksuaaliset" terapeutit, Michael Bussee ja Gary Cooper auttoivat perustamaan Exodus Internationalin (1976), josta tulisi sateenkaariorganisaatio ex-gay-ryhmille (nyt lukumäärältään yli sadan). Bussee ja Cooper matkustivat paljon, sävähdyttäen kirkkojen kuulijakuntia karismallaan ja todistuksillaan - kunnes lopulta oivalsivat, etteivät voineet enää kieltää haluaan toisiaan kohtaan; ja niin 1982 he jättivät EI:n avioituakseen keskenään. Toiseksi suurimman ex-gay-ryhmän, Homosexuals Anonymous, perusti Colin Cook (1979), joka sai adventistit vakuuttuneiksi, että hän oli muuttanut itsensä heteroseksuaaliksi käyttämällä 14-askelman metodia Anonyymien Alkoholistien mallin mukaan; joten he antoivat hänelle rahaa aloittaa ex-gay-ryhmä Readingissä. Pian kuitenkin alkoi kiertää huhuja, että hän halasi aloittelijoitaan jopa kymmenen minuuttia, hieroi sukuelimiään heitä vasten, antoi alastomana hierontaa, ja johti keskinäisiä masturbointi-sessioita. Hänen adventisti-rahoituksensa lakkasi; mutta maan nielaisema Cook nousi uudelleen pinnalle Coloradossa, avaten uuden ex-gay-ryhmän - kunnes Denver Post-lehti jälleen paljasti hänen "epäortodoksiset metodinsa" (kuten hän niitä kutsui). Itseasiassa varhaisina päivinä nähdyt ongelmat (hutiloitu "tutkimus", epärehellinen raportointi, "entiset homot", jotka eivät sitä ole, huolimaton terminologia [esim. "ex-gay", ja "muutos" tai "parantuminen"], epäpätevät terapeutit, ja kyseenalaiset tekniikat) jatkaisivat ex-gay-ryhmien kiusana.
Freud ei koskaan uskonut, että homoseksuaaleja pitäisi tai voisi "parantaa", mutta sen jälkeen kun psykiatrian keskus siirtyi Wienistä New Yorkiin toisen maailmansodan jälkeen, se innostui liikaa 1950-luvun ultrakonservatiivisista arvoista. Irving Bieberin tutkimus 1962 hänen homoseksuaalisista potilaistaan popularisoi ajatusta, että useimmilla homoilla oli ylihuolehtiva äiti ja etäinen isä ja he kasvoivat mammanpoikina, samalla kun Charles Socarides edisti ajatusta, että "onnellinen homoseksuaali" oli myytti. (Socaridesin poika, Richard, joka on homo, myöhemmin "tuli kaapista" ja palveli homoyhteisön yhdyshenkilönä Clintonin Valkoisessa Talossa.) Nykyinen keskus tälle näkemykselle on nyt NARTH (National Association for Research and Therapy of Homosexuality), jonka perustivat Joseph Nicolosi, Socarides ja kumppanit Encinossa, Kaliforniassa, 1992. Heidän teoriansa on nimeltään "eheytymisterapia". Nicolosi, tiukka roomalaiskatolinen, joka on suorittanut lähellä Los Angelesin keskustaa olevan psykologian kauppakoulun tutkinnon, pitää kiinni siitä, että jokainen on syntynyt heteroseksuaaliksi, vaikka heteroseksuaaleilla voi olla "homoseksuaalinen ongelma". Homoseksuaalisuuden syy kehittyy miehissä kun pieni poika (2,5-3 vuotta) tavoittelee isäänsä ja tuntee itsensä torjutuksi; silloin hän luopuu luonnollisista maskuliinisista pyrkimyksistään, ajatellen, "en ole tarpeeksi hyvä mieheksi" ja kehittää "puolustavan irrottautumisen" (homoseksuaalisen identiteetin). Lesbolaisuus toisaalta johtuu (1) huonosta äiti-lapsi-suhteesta, (2) liikasamaistumisesta isään, tai (3) miehisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Parannus voi tulla psykoterapiassa ja kun homo-identifioitunut henkilö oppii kuinka solmia emotionaalisia mutta ei-seksuaalisia kiintymyssuhteita muiden samaa sukupuolta olevien kanssa. Itseasiassa vanhempien pitäisi liioitella lastensa kanssa että kundina oleminen on upeaa ja tyttönä oleminen ei ole niin upeaa. Aivan hiljattain Nicolosi on tunnustanut, että useimmissa tapauksissa homoseksuaalinen veto harvoin jos koskaan katoaa - vaikka hän on myös eri yhteyksissä väittänyt "parantumisaikaa" keskimäärin kahdeksi vuodeksi, 6,7 vuodeksi, ja "pitkäaikaiseksi prosessiksi". Syyteoriassa on luultavasti joitain totuuden jyväsiä joihinkin tapauksiin liittyen, mutta tämä teoria ei selitä esim. kaksosia, jotka kasvavat samassa emotionaalisessa ja sosiaalisessa ympäristössä, mutta toinen sattuu pitämään kundeista ja toinen tytöistä; myöskään se ei selitä atleetteja, jotka ovat homoja, tai naisellisia miehiä, jotka paljastuvat heteroseksuaaleiksi, ja niin edelleen. Seksi ja sukupuoli ovat niin paljon monimutkaisempia. myöskin eheytysterapeutit jättävät huomiotta kaikki esisyntymälliset vaikutukset, jotka selvästi näyttelevät roolia seksuaalisessa kehityksessä ja suuntautumisen muotoutumisessa.
Eheytysterapian käyttämät eri tekniikat pitävät sisällään kristillistä kääntymystä, parantamisrukousta, rukousta demoneista vapauttamiseksi, kristillistä terapiaa, maallista psykoanalyysia, masturboinnin vastaisia rukouksia (Älä anna tämän luovan energian virrata oikeaan käteen eikä vasempaan käteen...), määrättyä uskoa ja tahdon voimaa, käyttäytymisen muokkaamista (esim. kuminauhan näpsäytys ranteeseen kun alat ajatella seksuaalisia ajatuksia, muistuttamaan itseäsi lopettamaan), kosketusterapiaa (oppia kuinka koskettaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä ilman seksuaalista sisältöä), ja vastenmielisyysterapiaa (Tod LoRusso muistaa yhä tuntemansa kauhun, kun hänen psykologinsa kiinnitti hänen käsivartensa ylös johtoihin, ja hänen sukupuolielimensä peniksen plytysmografiin, sitten annettiin sähköshokkeja, jotka saivat hänen käsivartensa hyppimään samalla kun hän katseli läpi lehteä alastomista miehistä).
Kun puhuu ex-homoille ja ex-ex-homoille, alkaa epäillä eheytysterapian vaikuttavuutta (ja jopa tervejärkisyyttä). Kun Ralph Blair kysyi Roger Grindstaffilta, ex-homolta joka työskenteli Teen Challengessä, tiesikö hän yhtään homoseksuaaleja, jotka tulivat heteroseksuaaleiksi ex-gay-ryhmien avulla, hän tuli raivostuneeksi ja sanoi, "en tietenkään, en tiedä ketään." Hän jatkoi selittäen kuinka kaikki mitä kirkot halusivat kuulla, oli täydellisiä kääntymistarinoita, ja niinpä se oli mitä hän aikoi niille antaa (Blair, s.18). Brent Almond kuvaa vuosiaan ex-gay-ryhmissä "masentaviksi". Hän sanoi, "Kaikki näyttivät todella onnettomilta", ja jatkuvasti ihmisiä katosi, langeten "takaisin elämäntyyliin". Scott Melendeziä rohkaistiin Anonyymeissä Homoseksuaaleissa Tucsonissa, Arizonassa, koska eräs johtaja sanoi, että hänestä oli tullut täysin heteroseksuaalinen; kuitenkin myöhemmin hän oppi että tämä mies oli jättänyt AH:n elääkseen toisen miehen kanssa. "En nähnyt ketään valmista", ainoastaan "yhä kamppailevia" ihmisiä, sanoi Melendez. "Mike", sen jälkeen kun hänestä tuli ex-ex-homo, yllättyi eräänä iltana kierrellessään kylpylässä, kun hän törmäsi entiseen eheytysterapeuttiinsa. Kun Besen osallistui vuosittaiseen Exodus 2001 konferenssiin, toiset miehet, jotka halusivat olla hänen "rukouskumppaninsa", "iskivät" häntä lukemattomia kertoja, samalla kun rumat miehet eivät löytäneet ketään. LoRusso, Nicolosin pitkäaikainen potilas, huomasi että "suhteet jatkuivat ryhmän ulkopuolella... joko ystävyytenä tai jotkut kaverit, tiedäthän, hieman juoksentelivat miehissä suudellen, tai joku kundi halusi hyväillä toista tai muuta sellaista." (Besen, ss.35-39, 152)
Viisaampi ja ystävällisempi neuvo tulee evankeliselta psykiatrilta Ruth Tiffany Barnhouselta, joka kirjoitti, että useimpia homoseksuaaleja jotka tulevat hoitoon, ei voi "käännyttää heteroseksuaaliseen suuntautumiseen." Lisäksi ex-homoja, jotka eivät voi muuttua, ei pitäisi pakottaa selibaattiin, sillä tämä "ei ole mahdollista kaikille ilman itsensä toimintakyvyttömäksi tekemistä muilla tavoin, ja on kohtuutonta ja julmaa vaatia sitä". Niiden, jotka eivät voi muuttua eivätkä pidättäytyä, pitäisi pyrkiä "ilmaisemaan seksuaalista luontoaan vakaimmin, vastuullisimmin ja rakastavimmin muodoin, joihin he kykenevät." (Barnhouse, s.152; katso Blair, s.28) Jos ei vieläkään ole vakuuttunut, että tällä kaikella on väliä, pitäisi muistaa kertomus eräästä homomiehestä New York Citissä, joka kuultuaan vastaavanlaisen saarnan radiossa, kirjoitti papille kuvaillen yksinäisyyttään ja kykenemättömyyttään elämään selibaatissa. Kun hän sai vastauksen, että hänen täytyy tyytyä siihen, että Jumalan "voima ja vahvuus ovat saatavana tarpeeseesi [pidättäytyä tästä 'synnistä']", hän meni ulos ja heittäytyi saapuvan metron alle, täydellisessä epätoivossa.
VIITTAUKSET
Barnhouse, Ruth Tiffany, "Homosexuality: A Symbolic Confusion", 1977.
Besen, Wayne R., "Anything but Straight", 2003.
Blair, Ralph, "Ex-Gayj", 1982.
Nicolosi, Joseph, raportti hänen esityksestään hiljattaisessa Focus on the Family-konferenssissa nuoruudesta ja homoseksuaalisuudesta;
Materiaalipaketti ex-gay-toiminnasta ja eheytysterapiasta, saatu Encouragelta heinäkuussa 1998.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti